tiistai 24. elokuuta 2010

Paikkani maailmassa


Jokaisella asialla ja eliöllä ja eläimellä on tehtävä. Siinä omalla paikallaan.

Mitähän Jumala mietti luodessaan norsun, tai vaikkapa kirpun?
Niilläkin on oma tehtävänsä luomakunnassa.
Muurahaisia katsellessa tulee miettineeksi, mahtavatko ne uupua ollenkaan. Niiden uurastus on todella kiireistä, tai ainakin näyttää siltä , sivusta seuratessa.
Vesissä ja merissä vasta oikein viliseekin toinen toistaan ihmeellisempiä eläviä.
Entäpä linnut? Mitä ihmeellisempiä töyhtöpäitä vilisee TV:n luonto-ohjelmissakin.
Kaikkinaiset hedelmää tuottavat puut ja pensaat, marjat , sienet, heinät, viljakasvit, kaikkinaiset satoa antavat kasvit. Kaikkialla maailmassa niitä
kasvaa.
Kylväjä kylvää siemenen tai istuttaa taimen ja ne kasvavat ja antavat sadon.
Rikkaruohotkin, joiden olemassaolo ei aina niin ilahduta, leviävät ja lisääntyvät, katovuonnakin.
Luomakunnan viljelemisen ja varjelemisen tehtävä on annettu ihmiselle. Näin toimiessaan hän saa siitä myös palkan. Ravinnon ja elannon.
Jumala on kaiken luonut.
Alusta asti ovat norsut, kirput, kalat, kaikki muut merieläimet, kasvit
hyönteiset, puut jne. olleet olemassa. Luomistyöstä asti.
Tänäänkin voimme omin silmin katsella tätä kaikkea ja todeta Jumalan luomistyön ihmeellisyyden.
Ihmisen on annettava eläimille ja luonnolle elinmahdollisuus maan päällä.
Tasapaino luonnossa ja elämässä on säilytettävä. Luonnon varjelemiseen kannattaa kaikkina aikoina satsata. On hyvä opettaa lapset ihailemaan ja suojelemaan luomakuntaa heti pienestä. Heti ensimmäisestä hämähäkin näkemisestä alkaen.
Kuten jo tulikin mainittua, niin ihminen on luomakunnan herra. Hänellä on myös suuri vastuu kaikesta.




torstai 19. elokuuta 2010

Työllisyys tulevaisuudessa





Suuret teollisuuslaitokset, kuin myös pienteollisuus, sekä karja-ja maatalous ovat paikkakunnalle hyväksi.
Kilpailu ja veropolitiikka on kovaa ja siksi halvan työvoiman maat kiinnostavat ainakin suuria yrityksiä.
Useat yritykset käyvät neuvotteluja tehtaan siirtämisestä ns. halvan työvoiman maihin.
Pahimmassa tapauksessa koko tehtaan tuotanto siirtyisi pois paikkakunnalta.
Työttömiä saattaa tulla satoja. Työttömyys koskettaa, paitsi tietenkin perheitä, niin muutoinkin koko paikkakuntaa kaikella tavalla. Toimeentulon on jatkuttava työttömänäkin ja varsinkin pienemmiltä paikkakunnilta lähdetään "etelään" työn perässä.
Suuryritys on luonnollisesti paikkakunnan keskipiste. Sen ympärille rakennetaan mm. kodit, kaupat, koulut ja harrastuspaikat.
Jos keskipisteenä ollut tehdas yhtäkkiä lopettaa toimintansa, seuraukset ovat vakavia ja myös mahdolliset alihankkijat joutuvat etsimään uusia yhteistyökumppaneita voidakseen jatkaa toimintaansa.
Tälläisen tilanteen estämiseksi mahdollisimman laaja pienteollisuus, suurteollisuuden rinnalla, on yhteiskunnan kannalta tukemisen arvoinen asia.
Esimerkiksi pienehköt firmat, jotka työllistävät yhdestä sataan työntekijää, ovat toivottavia ja kaiken tuen ansaitsevia.
Ne harvoin siirtävät tuotantoaan ulkomaille.
Jos paikkakunnalla yksi tälläinen pienempi yritys joutuu lopettamaan toimintansa syystä tai toisesta, seuraukset eivät ole samaa luokkaa kuin ison tehtaan häviäminen.
Pienten ja keskisuurten työnantajien rooli on todella tärkeä.
Nuorten palkkaamiseen on annettava riittävä tuki valtiovallan taholta, että juuri ammattiin valmistuneet nuoret voisivat aloittaa työnteon ja saisivat sitä usein vaadittavaa kokemusta.
Pienyritysten perustajillekin on annettava riittävä yhteiskunnan tuki, niiden aloittaessa toimintansa. Starttiraha tästä oivana esimerkkinä. Sen tulee olla tarpeeksi kattava, että uskallus riittää toimialan, liikkeen, pajan tms. aloittamiseen.
Vaikeuksissakin niitä on pyrittävä tukemaan ja selvitettävä eri mahdollisuuksia jatkon kannalta.
Työ ja siitä saatava palkka on ihmisille elinehto ja ehdoton edellytys hyvinvointiin.
Raamatussakin sanotaan, että työmies on palkkansa ansainnut.













lauantai 7. elokuuta 2010

Yhteistä tekemistä


Ollessani tänään vastuulisessa tehtävässä, liikenteen
ohjaajana markkinoilla, huomasin tältä "aitiopaikalta"miten me ihmiset olemme innokkaita ja kiinnostuneita kokoontumaan suuriin tapahtumiin.
Tilaisuuksien järjestäjät ovat toki tyytyväisiä, etteivät ole turhaan nähneet vaivaa tehdessään markkinapaikan rakentamisessa talkootyötä tunteja laskematta.
Jokin ihmeellinen vetovoima on aina juuri nimenomaa MARKKINOILLA.
Kaikille markkinoille tulee runsaasti myyjiä ja ostajia ja tavara vaihtaa omistajaa tiuhaan tahtiin. Ainakin niillä markkinoilla, joihin tänä kesänä olen itsekin päässyt käymään. Olen toki aikamoinen markkinamies minäkin.

Tänään ovat alkaneet täälä Isossakyrössä "1700-luvun Wanhan -ajan markkinat", joissa siis sain olla liikenteen ohjaajana.
Nämä markkinat ovat pääasiassa käsityöläisille tarkoitetut.
Myynnissä on kaikkea mahdollista itse tehtyä, kudottua, neulottua ja leivottua .
Pienyrittäjyys on kannatettavaa. Se tuo leivän tekijälleen ja heidän perheilleen ja joskus jopa muutamalle palkatullekin henkilölle.
Yhteiskunnan tulee antaa tukensa aloitteleville uusille yrityksille.
Oman yrityksen hoitaminen on mielekästä. Taidot ja osaaminen antavat, paitsi toimeentulon, hyvän mielen ja omanarvontunnon.

Maa- ja karjatalous on tärkeää ja toimii merkittävänä osana työn antajana.
Nimenomaa em. elinkeinoa on kansallisestikin tuettava.
Ilman ruokaa emme tule toimeen. Tietty omavaraisuus Suomen viljantuotannossa on taattava. Voimme jokainen vaikuttaa osaltamme
sen toteutumiseen.
Kotimaisen teollisuuden useat muutkin työpaikat ovat liitoksissa maatalouteen.
Maatalouskoneita tehdään Suomessa monenlaisia. Maatalous työllistää näinollen myös pieniä ja keskisuuriakin yrityksiä.
Yhteiskunnan tulee siitä syystä antaa tukensa tuotantolaitoksille, jotka työllistävät ammattiin valmistuvia nuoria ja antavat mahdollisuuden jo harjoittelupaikkoihinkin.
Yksi keino saada syrjäytyneetkin nuoret työelämään mukaan on, kun heidän palkkaamiseensa myönnettäisiin "starttirahaa".
Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään työikäistä nuorta pelkästään korvauslinjalle.


Mauno Jouppi Isokyrö ,
Kristillisdemokraattien kansanedustajaehdokas v. 2011 vaaleissa