keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Sivukylien elämää


Maaseutu on vuosien aikana käynyt läpi aikamoisen myllerryksen.
Esimerkiksi kotikylässäni, Isonkyrön Yryselässä, melkein joka talossa oli lehmiä minun nuoruudessani.
Omalla lapsuuskotitilallani oli myös aina muutama lehmä (joskus jopa neljä) pellolla märehtimässä. Niiden tuottamasta maidosta riitti, niin kotiin kuin meijerillekin vietäväksi.
Nyt, tällä hetkellä ei lehmiä löydy yhden yhtäkään koko kylästä. Onneksi lehmätiloja sentään kotikuntani alueella vielä löytyy.
On tärkeää, että maataloutta harjoitetaan ja me saamme nauttia kotimaisesta ruuasta.Viljasta ja lihasta ja kaikesta, mitä tiloilla tuotetaan.
Sikatiloja on useita myös nykyään kotikylässäni. Se on hyvä. Itse haluan syödä ehdottomasti kotimaista sian-ja naudanlihaa.
Maanviljely-ja lihakarjatiloja on tuettava kaikin tavoin.
Me suomalaiset voimme kannattaa ja edesauttaa edellämainittuja elinkeinoyritysten  kannattamisen ja pysymisen kotimaassa, syömällä niiden tuottamaa suomalaista ruokaa. "Suosi suomalaista", kuten hieno sanonta joskus kuului, kannattaa ottaa käyttöön.

Sitten toiseen tärkeään asiaan: lapsiperheisiin.
Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuutemme.
Kuntien tulee huolehtia omalta osaltaan, etteivät lapsiperheet joudu elämään liian tiukalla. Lapsen hoitoa kotona on myös tuettava. Moni äiti haluaa hoitaa lastaan kotona ainakin kolmeen ikävuoteen saakka.  Kuntalaisten huomioiminen muutoinkin juuri lasten syntyessä ja muutama vuosi eteenpäin on asia, jolla saadaan lapsiperheitä  pysymään kunnassa ja jopa muuttamaan lähikaupungeista kuntaamme.
Naapurikunnissa maksetaan kotihoidontuen kuntalisää, joka lisä on mielestäni meidänkin kuntaamme tarpeellinen saada.

Mauno Jouppi, Kuntavaaliehdokas Isokyrö, Kristillisdemokraatit
numero 79


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti