Paikkani maailmassa

Jokaisella asialla ja eliöllä ja eläimellä on tehtävä. Siinä omalla paikallaan.

Mitähän Jumala mietti luodessaan norsun, tai vaikkapa kirpun?
Niilläkin on oma tehtävänsä luomakunnassa.
Muurahaisia katsellessa tulee miettineeksi, mahtavatko ne uupua ollenkaan. Niiden uurastus on todella kiireistä, tai ainakin näyttää siltä , sivusta seuratessa.
Vesissä ja merissä vasta oikein viliseekin toinen toistaan ihmeellisempiä eläviä.
Entäpä linnut? Mitä ihmeellisempiä töyhtöpäitä vilisee TV:n luonto-ohjelmissakin.
Kaikkinaiset hedelmää tuottavat puut ja pensaat, marjat , sienet, heinät, viljakasvit, kaikkinaiset satoa antavat kasvit. Kaikkialla maailmassa niitä
kasvaa.
Kylväjä kylvää siemenen tai istuttaa taimen ja ne kasvavat ja antavat sadon.
Rikkaruohotkin, joiden olemassaolo ei aina niin ilahduta, leviävät ja lisääntyvät, katovuonnakin.
Luomakunnan viljelemisen ja varjelemisen tehtävä on annettu ihmiselle. Näin toimiessaan hän saa siitä myös palkan. Ravinnon ja elannon.
Jumala on kaiken luonut.
Alusta asti ovat norsut, kirput, kalat, kaikki muut merieläimet, kasvit
hyönteiset, puut jne. olleet olemassa. Luomistyöstä asti.
Tänäänkin voimme omin silmin katsella tätä kaikkea ja todeta Jumalan luomistyön ihmeellisyyden.
Ihmisen on annettava eläimille ja luonnolle elinmahdollisuus maan päällä.
Tasapaino luonnossa ja elämässä on säilytettävä. Luonnon varjelemiseen kannattaa kaikkina aikoina satsata. On hyvä opettaa lapset ihailemaan ja suojelemaan luomakuntaa heti pienestä. Heti ensimmäisestä hämähäkin näkemisestä alkaen.
Kuten jo tulikin mainittua, niin ihminen on luomakunnan herra. Hänellä on myös suuri vastuu kaikesta.