Asiat järjestyksessä

Kunnan asioiden hoitamisessa on syytä muistaa, että jokainen kuntalainen on tärkeä.
Kaikessa päätöksenteossa on tiedostettava myös se, että jokainen päätös koskettaa aina jollainlailla kunnan kaikkia asukkaita.
Kunnan luottamushenkilöt, jokainen omalla paikallaan ja omilla lahjoillaan, on valittu päättämään ja ajamaan kaikkien yhteistä etua henkilöön katsomatta.
Valmiit päätökset ovat käyneet läpi monta porrasta.
Demokraattisessa päätöksenteossa on oikeus olla eri mieltä.
Jos omaa eriävää mielipidettään ei ole tuonut kuuluviin, eikä sitä ole kirjattu ylös pöytäkirjaan, asianomainen valtuutettu tai jäsen on tällöin yhteisen päätöksen takana.
Lainsäädäntömme on demokratian pohjalta laadittu.
Luottamushenkilöt ovat äänestäjät vaaleilla valinneet päättämään paikkakunnan asioista.
Demokraattinen päätös on enemmistön kanta, ja siihen on tyytyminen.
Äänestämättä jättäminen ei ole mikään kannanotto.
Äänestämättä jättäneellä ei tavallaan ole pohjaa ottaa kantaa asioihin ,vaikka mielikin tekisikin.
Yhteiskunnan asioiden hoitaminen tulee olla tulevaisuudessakin luottamukseen ja demokratiaan perustuvaa.
Tähän loppuun sopinevat hengellisen laulun sanat:

Paljon ois lapsella aihetta kiittää, Jumalan lahjoja kaikille riittää. Päivä jo yksikin aamusta varhain, iltahan ehditty lahja on parhain.

Yksi ääni kullakin.

Äänestäminen vaaleissa on kansalaisvelvollisuus.
Äänestämättä jättäminen on siten oikeastaan vastuun ja velvollisuuden pakoilemista.
Valittamalla saadaan harvoin mitään aikaan. Sen sijaan uusien ideoiden ja ehdotusten esittäminen saa monta kertaa uudistusta aikaan.
Vaaleissa hiljaa olemalla, siis jättämällä äänestämättä, on otettava kaikki vastaan nurisematta ja hyväksyttävä päätökset, olivat ne omasta mielestä kuinka huonoja tahansa.
Kannattaa käydä vaaliuurnilla osoittamassa kantansa ja antamassa näin oman äänensä kuulua.
Kristilliset arvot tulisi sisältyä jokaisen puolueen puolueohjelmaan.
Kristillisten arvojen perusta kestää joka tilanteessa.

Paikkani maailmassa

Jokaisella asialla ja eliöllä ja eläimellä on tehtävä. Siinä omalla paikallaan.

Mitähän Jumala mietti luodessaan norsun, tai vaikkapa kirpun?
Niilläkin on oma tehtävänsä luomakunnassa.
Muurahaisia katsellessa tulee miettineeksi, mahtavatko ne uupua ollenkaan. Niiden uurastus on todella kiireistä, tai ainakin näyttää siltä , sivusta seuratessa.
Vesissä ja merissä vasta oikein viliseekin toinen toistaan ihmeellisempiä eläviä.
Entäpä linnut? Mitä ihmeellisempiä töyhtöpäitä vilisee TV:n luonto-ohjelmissakin.
Kaikkinaiset hedelmää tuottavat puut ja pensaat, marjat , sienet, heinät, viljakasvit, kaikkinaiset satoa antavat kasvit. Kaikkialla maailmassa niitä
kasvaa.
Kylväjä kylvää siemenen tai istuttaa taimen ja ne kasvavat ja antavat sadon.
Rikkaruohotkin, joiden olemassaolo ei aina niin ilahduta, leviävät ja lisääntyvät, katovuonnakin.
Luomakunnan viljelemisen ja varjelemisen tehtävä on annettu ihmiselle. Näin toimiessaan hän saa siitä myös palkan. Ravinnon ja elannon.
Jumala on kaiken luonut.
Alusta asti ovat norsut, kirput, kalat, kaikki muut merieläimet, kasvit
hyönteiset, puut jne. olleet olemassa. Luomistyöstä asti.
Tänäänkin voimme omin silmin katsella tätä kaikkea ja todeta Jumalan luomistyön ihmeellisyyden.
Ihmisen on annettava eläimille ja luonnolle elinmahdollisuus maan päällä.
Tasapaino luonnossa ja elämässä on säilytettävä. Luonnon varjelemiseen kannattaa kaikkina aikoina satsata. On hyvä opettaa lapset ihailemaan ja suojelemaan luomakuntaa heti pienestä. Heti ensimmäisestä hämähäkin näkemisestä alkaen.
Kuten jo tulikin mainittua, niin ihminen on luomakunnan herra. Hänellä on myös suuri vastuu kaikesta.

Työllisyys tulevaisuudessa

Suuret teollisuuslaitokset, kuin myös pienteollisuus, sekä karja-ja maatalous ovat paikkakunnalle hyväksi.

Kilpailu ja veropolitiikka on kovaa ja siksi halvan työvoiman maat kiinnostavat ainakin suuria yrityksiä.

Useat yritykset käyvät neuvotteluja tehtaan siirtämisestä ns. halvan työvoiman maihin.

Pahimmassa tapauksessa koko tehtaan tuotanto siirtyisi pois paikkakunnalta.

Työttömiä saattaa tulla satoja. Työttömyys koskettaa, paitsi tietenkin perheitä, niin muutoinkin koko paikkakuntaa kaikella tavalla. Toimeentulon on jatkuttava työttömänäkin ja varsinkin pienemmiltä paikkakunnilta lähdetään "etelään" työn perässä.

Suuryritys on luonnollisesti paikkakunnan keskipiste. Sen ympärille rakennetaan mm. kodit, kaupat, koulut ja harrastuspaikat.

Jos keskipisteenä ollut tehdas yhtäkkiä lopettaa toimintansa, seuraukset ovat vakavia ja myös mahdolliset alihankkijat joutuvat etsimään uusia yhteistyökumppaneita voidakseen jatkaa toimintaansa.

Tälläisen tilanteen estämiseksi mahdollisimman laaja pienteollisuus, suurteollisuuden rinnalla, on yhteiskunnan kannalta tukemisen arvoinen asia.

Esimerkiksi pienehköt firmat, jotka työllistävät yhdestä sataan työntekijää, ovat toivottavia ja kaiken tuen ansaitsevia.

Ne harvoin siirtävät tuotantoaan ulkomaille.

Jos paikkakunnalla yksi tälläinen pienempi yritys joutuu lopettamaan toimintansa syystä tai toisesta, seuraukset eivät ole samaa luokkaa kuin ison tehtaan häviäminen.

Pienten ja keskisuurten työnantajien rooli on todella tärkeä.

Nuorten palkkaamiseen on annettava riittävä tuki valtiovallan taholta, että juuri ammattiin valmistuneet nuoret voisivat aloittaa työnteon ja saisivat sitä usein vaadittavaa kokemusta.

Pienyritysten perustajillekin on annettava riittävä yhteiskunnan tuki, niiden aloittaessa toimintansa. Starttiraha tästä oivana esimerkkinä. Sen tulee olla tarpeeksi kattava, että uskallus riittää toimialan, liikkeen, pajan tms. aloittamiseen.

Vaikeuksissakin niitä on pyrittävä tukemaan ja selvitettävä eri mahdollisuuksia jatkon kannalta.

Työ ja siitä saatava palkka on ihmisille elinehto ja ehdoton edellytys hyvinvointiin.

Raamatussakin sanotaan, että työmies on palkkansa ansainnut.

Yhteistä tekemistä

Ollessani tänään vastuulisessa tehtävässä, liikenteen

ohjaajana markkinoilla, huomasin tältä "aitiopaikalta"miten me ihmiset olemme innokkaita ja kiinnostuneita kokoontumaan suuriin tapahtumiin.

Tilaisuuksien järjestäjät ovat toki tyytyväisiä, etteivät ole turhaan nähneet vaivaa tehdessään markkinapaikan rakentamisessa talkootyötä tunteja laskematta.

Jokin ihmeellinen vetovoima on aina juuri nimenomaa MARKKINOILLA.

Kaikille markkinoille tulee runsaasti myyjiä ja ostajia ja tavara vaihtaa omistajaa tiuhaan tahtiin. Ainakin niillä markkinoilla, joihin tänä kesänä olen itsekin päässyt käymään. Olen toki aikamoinen markkinamies minäkin.

Tänään ovat alkaneet täälä Isossakyrössä "1700-luvun Wanhan -ajan markkinat", joissa siis sain olla liikenteen ohjaajana.

Nämä markkinat ovat pääasiassa käsityöläisille tarkoitetut.

Myynnissä on kaikkea mahdollista itse tehtyä, kudottua, neulottua ja leivottua .

Pienyrittäjyys on kannatettavaa. Se tuo leivän tekijälleen ja heidän perheilleen ja joskus jopa muutamalle palkatullekin henkilölle.

Yhteiskunnan tulee antaa tukensa aloitteleville uusille yrityksille.

Oman yrityksen hoitaminen on mielekästä. Taidot ja osaaminen antavat, paitsi toimeentulon, hyvän mielen ja omanarvontunnon.

Maa- ja karjatalous on tärkeää ja toimii merkittävänä osana työn antajana.

Nimenomaa em. elinkeinoa on kansallisestikin tuettava.

Ilman ruokaa emme tule toimeen. Tietty omavaraisuus Suomen viljantuotannossa on taattava. Voimme jokainen vaikuttaa osaltamme

sen toteutumiseen.

Kotimaisen teollisuuden useat muutkin työpaikat ovat liitoksissa maatalouteen.

Maatalouskoneita tehdään Suomessa monenlaisia. Maatalous työllistää näinollen myös pieniä ja keskisuuriakin yrityksiä.

Yhteiskunnan tulee siitä syystä antaa tukensa tuotantolaitoksille, jotka työllistävät ammattiin valmistuvia nuoria ja antavat mahdollisuuden jo harjoittelupaikkoihinkin.

Yksi keino saada syrjäytyneetkin nuoret työelämään mukaan on, kun heidän palkkaamiseensa myönnettäisiin "starttirahaa".

Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään työikäistä nuorta pelkästään korvauslinjalle.

Mauno Jouppi Isokyrö ,

Kristillisdemokraattien kansanedustajaehdokas v. 2011 vaaleissa

Hyvinvointi Suomi

Omilla korvillani olen silloin tällöin radiouutisissa, tai ajankohtaisissa ohjelmissa kuullut sanottavan, että Suomi lukeutuu hyvinvointivaltioiden joukkoon.
Sehän on hyvä, mikäli valtiossa tosiaan voidaan hyvin.
Millä hyvinvointia sitten mitataan? Onko mittarina taloudellinen hyvinvointi, vai otetaanko myös henkinen hyvinvointi huomioon? Millaiset ovat mittarit, tarkasteltaessa Suomen menestymistä kilpailussa muiden hyvinvointvaltioiden kesken.
Tietenkin huomioon otetaan valtion velka /kansalainen ja kuinka olemme hoitaneet vastuumme kehitysyhteistyössä( 0,7% bkt).
Hyvinvointia mitattaessa arvioihin tulisi ottaa mukaan avohoidossa olevat sairaat, alkoholistit, huumeiden orjat, työssään loppuunpalaneet, lukutaidottomat ja työttömät maahanmuuttajat, oman kansan työttömät ja syrjäytyneet, henkinen pahoinvointi ym, ym.
Nämä ihmiset tulee ottaa huomioon hyvinvointia mitattaessa.
Valtion velat on maksettava,voidaan sitten hyvin tai huonosti.
Kehitysavun antamisessa valtion tulee olla määrätietoinen.
Ulkomaille maksettu apu palautuu ajallaan takaisin.
Avohoidossa olevat lähimmäisemme ovat ihmisiä, joidenka elämä on yhtä arvokas, kuin kenen tahansa meistä.
Alkoholin kulutusta voidaan hillitä nostamalla alkoholin verotusta. Hoitolaitoksia ja paikkoja on perustettava lisää alkoholistien auttamiseksi.
Huumeiden käyttäjille tulee olla riittävästi vieroitushoitoa tarjoavia palvelupaikkoja.
Jo pienestä pitäen on opetettava lapsia huomioimaan erilaiset, yksinäiset ja eri rotuakin olevat lähimmäiset.
Työssä käyvien henkisestä hyvinvoinnista ja jaksamisesta tulee huolehtia.
Edellä on vain pieni luettelo hyvinvointivaltion kansalaisista, joista kansakuntamme muodostuu.
Mikäli perinteistä perhemallia muutetaan lailla, voidaan kysyä, lisääkö se hyvinvointia.
Kristillisiä arvoja kannattaa tutkia ja lukeaRaamatusta.
Suomella on mahdollisuus nousta todelliseksi hyvinvointivaltioksi, jos sen päättäjät ottavat huomioon heikommin voivat kohentamalla lainsäädännöllä heidän asioitaan. Se on oikein ja kristillistä toimintaa.
Vanhurskaus kansan korottaa.

Mauno Jouppi, KD, kansanedustajaehdokas v. 2011 eduskuntavaaleissa.

Perinteistä

Kaikenkaikkiaan rohkea kirjoitus sanomalehden etusivulla perjantaina:
"EU-maat päättävät itse geenimuunnelluista kasveista".

Jutussa kerrottiin, miten lähikunnan maanviljelijä on valmis viljelemään geenimuunneltuja viljalajikkeita.
Mielestäni ilman selkeää ja todenperäistä tietämystä geenimuunnellun kasvin terveellisyydestä ja vaikutuksesta ihmisiin ja eläimiin ei kokeiluun pitäisi lähteä.
Vaasan kaupunginvaltuusto on antanut suurkeittiöillensä suosituksen, ettei ruokia, joissa on käytetty geenimuunneltuja valmistusaineita, tarjottaisi Vaasan kouluissa ja laitoksissa.

Tällä hetkellä ei ole pelkoa viljan loppumisesta ruoan valmistuksen raaka-aineena, johon skenarioon viljelyn puoltajat viittaavat.
Perinteistä kasvinjalostusta on kannatettava ja sitä kehitettävä.
Täällä Pohjanmaan lakeuksilla pellot kasvavat hyvin ja viljelijät ovat ammattitaitoisia ja hyvin työnsä osaavia.
Tuttua ja turvallista viljelyä Suomessa on hyvä jatkaa.