tiistai 13. marraskuuta 2012

Paluu lähtöruutuun




Vauvan ensimmäinen parkaisu syntymän jälkeen kertoo uuden kokonaisen ihmiselämän syntymisestä tähän elämään. Tälle maapalloplaneetallemme.
Siitä hetkestä alkaa myös elinpäivien kulku kohti loppua, eli kuolemaa.
Kristilliseen elämään kuuluu, että lapsi kastetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja hänen päälleen tehdään ristinmerkki.
Kaikilla lapsilla on yleensä on unelma siitä, mitä hän haluaisi olla isona.
Moni pikkuinen poika haaveilee rallikuskin ammatista, tai traktorinkuljettajan toimesta, moni pikkutyttö opettajan-tai sairaanhoitajan ammateista jne.
Yksikään lapsi ei  varmastikkaan unelmoi varkaan roolista, alkoholistin, huumeidenkäyttäjän, väkivallantekijän, valhettelijan, huorintekijän, jne osasta.
Kristillisen kasvatuksen saaneella lapsella on hyvä perusta ja arvomaailma toteuttaa niitä haaveita, joita hänelle on opetettu.
Lapsen vanhemmat omalla esimerkillään antavat myös singnaalin nuorilleen elämän mallista.

Kaikesta hyvästä tahtomisesta ja opetuksesta huolimatta,  elämä ei aina kuljekkaan niitä latuja joita tarjottiin ja tahdottiin.
Synti, joka tuli meihin ihmisiin syntiinlankeemuksen seurauksena, saa otteen elämästä ja vie mennessään. Elämä alkaa luisua pois turvalliselta polulta.
Elämää alkaa hallita alkoholi, huumeet, väkivalta, ja ihminen  hakee elämäänsä tyydytystä ja onnellisuutta vääristä paikoista. Seurauksina on usein avioerot, ylivelkaantumiset.

Onneksi aina on meillä jokaisella mahdollisuus palata lähtöruutuun.Alkaa alusta.
Jumala, joka  antoi elämän lahjan, haluaa kutsua meitä ihmisiä luokseen ja antaa meille rauhan.
Pois ja irti niiden asioiden orjuudesta, jotka kuluttavat elämäämme ja tekevät sen raskaaksi elää. Sekä ihmiselle itselleen, että hänen läheisilleen.
Se, millä rikomme lähimmäisiämme ja itseämme vastaan ,on rikkomus myös Jumalaa vastaan.
Jumalalta ei ihminen voi salata mitään. Ei ajatuksiaan, sanojaan, eikä tekojaan.

Ellei olisi Jumalaa, eläisimme ilman toivoa maailmassa. Me ihmiset, kun ansaitsemme vain iankaikkisen kadotuksen, eli helvetin.
Jumala itse rakkaudessaan ratkaisi meidän syntiongelmamme antautumalla ristiinnaulittavaksi Golgatalla ristinpuulle. Hän antoi  henkensä meidän puolestamme, että meillä olisi iankaikkinen elämä.
Toiset sanovat helvetin olevan maan päällä jo nyt. Se on väärä ajatus. Helvetti on paikka, joka on varattu perkeleelle ja hänen enkeleilleen. Helvetissä on iankaikkinen itku ja hammasten kiristys, se on loppumaton vaivan paikka. Ikuinen ero Jumalasta.

Jeesus Kristus on siis Jumalan ratkaisu synteihimme.
Jumala oli Kristuksessa, sovitti maailman itsensä kanssa, eikä lukenut meille, meidän rikkomuksiamme.
Voimme lähestyä Jumalaa rukouksessa, vaikka seuraavin sanoin:

Hyvä Jumala. Olen rikkonut sinua ja lähimmäisiäni vastaan.
Tiedän Raamatun opetuksen perusteella, että olen syntinen ihminen ja matkalla kadotukseen, ellet sinä armahda minua.
Rukoilen sinua Jeesus, anna minulle kaikki syntini anteeksi.
Kiitos että sinä Jeesus sovitit kaikki minun syntini ristinpuulla.
Auta minut uuden elämän alkuun.

Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa:( luku 8 jae 12):
" Minä olen maailman valkeus, joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva  elämän valkeus".





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti